20.3.2012 klo 17–19.45 Pikkuparlamentin Kansalaisinfo (Arkadiankatu 3)
Anne Kalmari Keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja toivotti läsnäolijat tervetulleeksi tilaisuuteen. Tiina Saarela toivotti omasta puolestaan kaikki tervetulleeksi tilaisuuteen.
K-talk-1 Kenen ruoka terveellistä?
keskustelun vetäjä: toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä, Marttaliitto
• kehittämispäällikkö Eila Linnanmäki, THL
• kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä, Marttaliitto
• vammaisaktivisti Pirkko Justander,
Eila Linnanmäki toi puheenvuorossaan esille, että eri sosiaaliryhmien välillä on suuria terveyseroja. Tutkijoilta jää usein huomiotta se millaisissa oloissa ihmiset ruokaa syövät. Pitäisi katsoa kokonaisuuksia ja soveltaa tutkimustuloksia niihin.
Kansanedustaja Anne Kalmari pohti onko epäterveellinen ruoka halvempaa? Avauspuheessaan Kalmari totesi, että ruuan poisheittäminen on epäeettisyyden huippu. Koko tuotantoketju on tällöin rasittanut luontoa turhaan. Hän oli sitä mieltä, että elintarvikesäädösten tulee kannustaa ruuan käyttämiseen, ei poisheittämiseen. Ammattikeittiöt, tapahtumajärjestäjät ja vähittäiskauppa tulee ohjeistaa luovuttamaan ruokaa hyväntekeväisyyteen. Hän nosti esille myös ruuanlaitto ja hankintataidot. Hänen mukaansa tarvitsemme lisää järjestöjen opastusta koteihin sekä kotitaloustunteja jo ala- asteelle.
Miten köyhä pystyy syömään terveellisesti? Kaisa Härmälä kertoi, että melko edullisista ruoka-aineista pystyy valmistamaan terveellistä ruokaa. Härmälän mielestä ruoanlaittoon tarvittaisiin nykyään enemmän tukea, pelkkä yhden vuoden opetus peruskoulussa ei riitä. Kaikilla pitäisi olla oikeus terveelliseen ruokaan. Härmälä totesi, että terveellinen ruoka ei ole kallista ja että itse valmistettu ruoka on halvempaa kuin valmisruoat. Pula-aikana ruokavalio oli terveellisempi kuin tämän päivän ruokavalio, mikäli vain saatiin riittävä energiamäärä ravinnosta.
Pirkko Justander toi esiin, että vammaisen on hankalampaa esim. kuutioida vihannekset eli vammainen henkilö joutuu ostamaan valmiimmaksi prosessoituja raaka-aineita. Vammainen joutuu myös usein turvautumaan kauppapalveluun, joka maksaa. Avustajan saaminen nykyään on hankalaa, eikä avustaja välttämättä osaa valmistaa ruokaa. Perusturvaan pitäisi saada muutoksia, että pystyisi elämään normielämää, koska esim. asiakasmaksuihin menee paljon rahaa, joka on pois muusta elämästä. Köyhät ja sairaat joutuvat tekemään valintoja hankkiiko iltalehden vai appelsiinin. Kauppaa käydään myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen ja ruuan välillä.
Kaisa Härmälä kertoi, että Martoilla on ollut köyhille lapsiperheille suunnattua neuvontaa, joka on viety kotiin (Kotirumba rullaamaan-hanke). Härmälä myös muistutti, että Martoilla on yksi hittituote: Penninvenyttäjän keittokirja. Kirjassa on ohjeita hyvän ja edullisen ruoan valmistamiseen.
Paneelin vetäjä Marianne Heikkilä toi esiin muutoksen ruoasta käytävässä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Nykyään tulee erilaisia kokkiohjelmia televisiosta todella paljon. Niissä valmistettava ruoka usein vain on kovin elitististä. Jouko Karjalainen ehdottikin, että Martat ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos haastaisi nykyiset kokkiohjelmat ja toisi tilalle ohjelman, jossa tehtäisiin tavallista kotiruokaa pienellä särmällä höystettynä.
Pirkko Justander pohti, että pitäisikö koota kaikkien vammaisten kokemusviisaus yhteen kokkikirjaan?
Eila Linnanmäki puhui yleisistä ruokalapalveluista ja siitä, että kaikille pitäisi olla tarjolla edullisia ja terveellisiä ruokailumahdollisuuksia. Näin saataisiin tasoitettua terveyseroja eri väestöryhmien välillä. Päiväkoti ja kouluruokailusta ei pitäisi tinkiä, eivätkä ne saisi olla kunnissa säästökohde.
Paneelissa nousi esiin kysymys voiko terveellistä ruokaa valmistaa kohtuullisessa ajassa? Kaisa Härmälä totesi, että suunnittelemalla ja valmistelemalla vähän etukäteen säästää itse ruoanvalmistuksessa aikaa. Yleisökommentti: Perusraaka-aineiden hankkiminen kaappiin vie paljon rahaa. Ruokailu -ja ruoanlaittovälineet maksavat paljon.
Anne Kalmari kertoi, että Lauri Ihalainen selvittää työttömien yhdistysten kohtelua ruokailun suhteen. Monesti tällainen toiminta on tulkittu välillä kilpailun vääristämiseksi.. Eduskunnassa myös suunnitellaan ruoan arvonlisäveron korotusta. Tämä vaikuttaa kaikkein eniten pienituloisiin. Oppositio yrittää vaikuttaa asiaan.
Liisa Aalto Manna-apu ry:stä kehui, että kaupoilta saa hyvin ruokalahjoituksia. Manna-apu ry:llä on pienet toimitilat ja heillä on tarjolla gourmetruokaa. Liisa Aalto totesi, että jos ylijäämäruoka hoidettaisiin paremmin, ei sitä tarvitsisi viedä kaatopaikalle. Ruokapakkausten koosta tuli yleisöltä kommentti, että yhden hengen talouteen ruoan hankkiminen on hankalaa, koska pakkauskoot ovat isoja. Todettiin myös, että yhdessä ruoan valmistaminen voimaannuttaa ihmisiä.
Ulla Pesola Kirkkopalveluista totesi, että seurakunnissa tilanne hyvin erilainen eripuolilla maata. Pääkaupunkiseudulla ihmiset joutuvat jonottamaan ruokajakelussa kun taas pienissä seurakunnissa tilanne parempi. Hän myös totesi, että ruokajakelussa toteutuu ajatus ”Kokoaan isompi kassi”, eli ihminen kohdataan kokonaisuutena ruokajakelussa.
Eila Linnanmäki peräänkuulutti loppupuheenvuorossaan yhteisiä ruokailumahdollisuuksia kaikille ja totesi, että yhdessä syöminen on tärkeää.
Pirkko Justanderin loppupuheenvuorossa toivottiin perusturva kuntoon, jotta ruokaan jää enemmän rahaa.
Kaisa Härmälä ideoi ruokapiiriä yksinasuville eli tehtäisiin vuorotellen ruokaa. Tosin kaikilla ei tällaiseen ole mahdollisuutta. Neuvontapalveluilla saadaan myös asioita eteenpäin.
K-talk 2 Onko ruoka liian halpaa?
keskustelun vetäjä: sosiaalineuvos Antti Honkonen, EHYT ry
• toiminnanjohtaja Liisa Aalto, Manna-Apu ry
• asunnottoman ruokavalio Reijo Pipinen, Vailla vakinaista asuntoa ry
• yksinhuoltajan ruokatalous ja ajankäyttö/Pienperheyhdistys Minna
Liisa Aalto kertoi Manna-apu ry:n toiminnasta Espoossa. Yhdistys on toiminut jo 16 vuotta ruoanjakelussa. Manna-avussa ainoa ehto/toive on se, että ruoanjakeluun ei tultaisi päihtyneenä, koska siellä on paljon lapsiakin mukana. Manna-avussa käy suhteellisen vähän alkoholisoituneita henkilöitä. Yhdistyksellä on oma kylmäauto ruoan hakuun kaupoista, tällä turvataan elintarvikkeiden kylmäketjun katkeamattomuus. Ruokaa saadaan myös suoraan tukkuliikkeistä ja elintarviketehtaista.
Reijo Pipinen kertoi Vailla Vakituista asuntoa ry:n toiminnasta. VVA ry:n toiminta on myös vähän kerjäämistä. Ruokaa saadaan liikkeistä ja sitä jaetaan kävijöille vertaistuen pisteessä. Yhdistys on viime aikoina saanut myös muutamia isoja lahjoituksia. VVA ry:ltä saa myös vaatteita ja yhdistyksen tiloissa voi myös pestä vaatteita.
Pienperheyhdistyksen Minna kertoi ruoan hinnan vaikuttavaa sen laatuun ja määrään. Pienituloisuus vaikuttaa myös sosiaalisen elämän ja elämänlaadun kapenemiseen.
Jouko Karjalainen kommentoi, että paneeliin yritettiin saada mukaan elintarviketeollisuuden edustajia, koska edellisessä paneelissa keskusteltiin isoista pakkauksista ja siitä, että ne eivät aina ole järkevän kokoisia. Elintarviketeollisuudesta ei oltu halukkaita osallistumaan paneeliin.
Liisa Aalto totesi, että Suomen elintarvikelainsäädäntö on tiukka ja asettaa tiukat rajat myös ruoan jakamiselle. Manna-apu ry:n seinällä on muistutus, että jokainen on itse vastuussa hakemastaan ruoasta, koska yhdistyksen henkilöillä ei ole aikaa käydä kaikkea jaettua ruokaa ja niiden pakkauksia läpi. Liisa Aalto muistutti, että yhdistyksen ruoan jakelussa kylmäketju ei katkea, koska on kylmäauto ja kylmäsäilytystila.
Yleisökommenttina todettiin, että ruoka-aine rajoitteet saattavat olla ongelmallista ruokajakelussa. Välttämättä ei ole tarjolla esim. gluteenitonta ruokaa tarjolla.
Lopuksi todettiin, että Helsingin sosiaaliviraston kaksi työntekijää kiertää ruoanjakelupisteitä Helsingissä.
